3.10.2015

jumi

Keitän puolukkapuuroa samalla, kun tätä kirjoitan. Jotenkin se rauhoittaa. Nyt on aika miettiä ääneen.

Blogijumi/somejumi/nettiähky/tai mitä muita nimityksiä tällä onkaan???
Viimeaikoina minua on vaivannut ähky/ahdistus/tyytymättömyys omaa blogiani kohtaan, mitä ihmettä? En olisi uskonut, että tämäkin päivä koittaa. Olen vaivaantunut omasta olotilastani omaani kohtaan. Olen ymmälläni mitä kirjoitan? Mistä kirjoitan? Miten kirjoitan? Onko blogillani lukijoita? Kuka lukee? Minkä ikäistä porukkaa täällä käy? Mikä ihmisiä kiinnostaa? Valtavasti kysymyksiä, joihin ei tunnu löytyvän vastauksia.

Lisään mannasuurimot. Sekoitan.

Siitä on jo monta vuotta, kun laitoin tämän blogin tähän, tarkalleen 13.2.2008, 7½ vuotta sitten. Aluksi suunta oli selvä, nukkekotijuttuja tulvi riittämiin. Nykyään ei enää juuri koskaan, koska ne ovat jääneet taka-alalle, en ehdi eikä aika riitä, seliseli. Elämäntilannekin oli silloin eri, pienten lasten kanssa hissuttelua, nyt keskellä kiireisimpiä ruuhkavuosia. Sohvan-nurkan-neuleita edelleen, ketä kiinnostaa?
Tilastoja tutkaillessa kävijöitä koko aikana on melkein 90000, vau, ihan huippua. Mutta silti jokin mättää ja minä en tiedä mikä se on. Wannabe-Martta tuskailee.

Vispaan ja lisään sokeria.

Instagram on ihan kiva, nopeita hetkiä... tsädäm! Uusi juttu snapchat, sekin ihan kiva, vielä nopeampia tilanteita ja ihan naturel.... tsädäm!

Mutta siltikin joku mättää......Onko nämä nopeat some-kanavat yksinkertaisesti vaan liikaa? Ehkä.

Puolukkapuuro on valmistunut ja jäähtyy nyt. Kohta vispaan sen kuohkeaksi.

Onko aika pitää tuumaustauko? Paitsi eihän täällä ole muuta ollutkaan.
Olisiko parempi aloittaa uudelta puhtaalta pöydältä? Mistä sitten kirjoittaisin?
Olisiko parasta lopettaa kokonaan? Kuitenkin huonoin vaihtoehto näistä.

Kas siinäpä kysymyksiä selvitettäväksi, joihin voin kai ainoastaan vastata minä itse.
Olisi kyllä mukava kuulla lukijoiden fiiliksiä.

Onneksi on syksy ja näin mahtava luonto.
pus



Puolukkapuuron resepti on Marttojen nettisivuilta löydetty.

Nyt vaan pitää enää uskaltaa painaa tuota lähetä-nappia...

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Ilahdun kivoista viesteistä.