16.8.2015

Iloinen tapaaminen


Eräänä päivänä Päivänkehrän-talon oveen koputettiin.
"Kuka kumma siellä nyt koputtaa?", Helmi ajatteli ja kiiruhti avaamaan ovea.
"Hyvää päivää Helmi-täti, vieläkö muistat minut?", oven takan seisova mies sanoi.
Helmi ei aluksi tuntenut miestä, mutta jokin tuttu ele sai hänet mietteliääksi.


"Hyvänen aika, sehän on Seppo", Helmi huudahti ja halasi miestä.
"Tervetuloa Päivänkehrään, käy peremmälle", Helmi sanoi ja johdatti Sepon keittiöön.


Keittiössä Helmi ja Seppo istahtivat kahvipöydän ääreen ja juttelivat menneistä.
"Onko siitä tosiaankin jo 30 vuotta, kun lähdit Norjaan? Kuinka sinä nyt olet täällä?", Helmi kysyi.
"Kyllähän siitä on. Olin silloin nuori mies, seikkailunhalua täynnä.", Seppo sanoi. 
"Työ kalastusaluksella alkoi käydä raskaaksi ja meri-ilma alkoi kolottaa nivelissä. Päätin lopettaa ja palata Suomeen, omaan kotimaahani.", hän jatkoi.
"Minä olen niin mielissäni, että tulit käymään. Oletko jo löytänyt itsellesi uutta työtä ja asuntoa?", Helmi kysyi.
"No tuota......", Seppo mumisi ja ennen kun hän ehti jatkaa Helmi sanoi: "Minulla on sinulle ehdotus. Talomme Päivänkehrä on remontin tarpeessa ja osa huoneista on vähällä käytöllä. Tekisitkö sinä remontin? Saisit asua luonamme koko ajan. Minä ja tytöt olisimme ikionnellisia."
Seppo mietti hetken, siemaisi kahvia, mietti toisen hetken ja sanoi: "Tietysti minä suostun ehdotukseesi."
"Asia on sitten selvä, tervetuloa Päivänkehrään Seppo Hämäläinen", Helmi sanoi. Lyötiin kättä päälle ja asia oli sovittu.


***

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Ilahdun kivoista viesteistä.