arki rullaa

Tällä viikolla aika on valunut isoreikäisen siivilän läpi jonnekin, tärkeämpiin asioihin.

Hups vaan ja on perjantai ja lauantai.

Somen päivittäminen ei ole tullut kuuloonkaan,

ei ole ehtinyt instaan, faceen tai mihinkään muuhunkaan,

koska arki on vienyt mennessään, totaalisesti.

Tässä ajassa tunnen sen. Läsnäolevan elämän.

Arki on ruuhkavuosien viidakkoa.

Tuo, vie, mene, hae, ota, anna, selvitä, lohduta, rakasta.

Tällä viikolla tässä perheessä on ollut menoa ihan jokaisella, tärkeää ja mieluista tekemistä.

Kukaan ei ole ehtinyt vahingossakaan tylsistyä, vaan reipas tahti on pitänyt tiukassa otteessaan.

Oven saranoita on kulutettu muutaman kerran extraa.

On kuljettu.

On pitänyt kaivaa lämpimämpää takkia esille, että on tarjennut, ja taas on menty.

Kuu on ollut taas siinä asennossa, että on ollut kylmä. Ja koha taas leudompaa.

Aamulla on pitänyt välillä skrapata kulkupelin ikkunoita ja kipristellä palelevia sormia.

Uudet sormikkaat on vielä kesken.

Loppuviikosta alitajunta hoksaa, että kohta on viikonloppu.

Kroppa rupeaa jo vapautumaan ja rentoutumaan.

Mitä sitten tapahtuu?

flunssan alku

Kyllä ihmisen keho tajuaa millon olisi hyvä levätä ja olla vaan.

KIITOS kaikista kommenteista. Ne lämmittävät.

Ihanaa viikonlopun jatkoa muruset.

Nyt minä menen juomaan lämmintä mehua ja pötköttelemään,

ehkä vähän virkkaamaan jotain supermahtavaa.

Tätä kuuntelin kirjoittaessa