Saunomisesta himpun verran hienomapaa tekee tekstiilit
ja varsinkin, jos niihin liittyy tarina.
Niinpä aloitan...
Monta kymmentä vuotta sitten minun sukuni naiset
kehräsivät itse pellavalankaa pellavasta joka kasvoi heidän omalla pellollaan.
Pellavalanka säilyi sanomalehtikääreissä useita vuosikymmeniä,
kunnes noin 20 vuotta sitten minä löysin ne.
Olin silloin itse nuori tyttö, erityisen kiinnostunut kädentaidoista
ja opiskelemassa käsi-ja taideteollisuusoppilaistoksessa kudontaa.
Se pellavalanka mitä kääreistä paljastui oli epätasaista, luonnon ruskeaa,
rouheaa, rosoista ja niin piikkistä kun olla voi.
Silti päätin, että langasta tulee pyyhkeitä uuteen loimeen kudottuna.
Tiesin, että käytössä ne pehmenevät ihaniksi. Lankaa riitti tasan kahteen pyyhkeeseen.
Valmiit pyyhkeet olivat niin karheita, ettei niihin voinut kuvitellakaan pyyhkivänsä itseään.
Tiedossa oli siis mahdollisimman paljon pesukonetta ja myöhemmin kuivausrumpua.
Ja nyt n. 20 vuotta myöhemmin nämä ihanat tekstiilit palvelevat
meidän saunahetkiä laudeliinoina ja ovat maailma pehmeimmät
ja mukavimmat mitä kuvitella saattaakaan.
Arjen luksusta.
